Taiteilijaelämää – totta vai tarua

Taiteilijaelämää on Ismo Alangon vuonna 1995 julkaisema sooloalbumi ja sen tunnetuin biisi lienee albumin nimikkobiisi Taiteilijaelämää. Ismo Alanko on kertonut kappaleen syntyneen puolihuolimattomasti. Alanko oli säveltänyt pätkän melodiaa ja ajatellut, että siihen olisi hyvä saada sanat, jotta melodiassa olisi jotain soitettavaa. Tuohon aikaan Alanko oli nimittäin kehittelemässä uusia musiikkikuvioita yhdessä Riku Mattilan kanssa.

Tarkoituksena oli ajatus soitella ja jammailla jotain yhdessä ja katsoa samalla, mitä siitä kumpuaisi. Ja syntyihän siitä materiaalia. Näin jo yli 20 vuotta aktiivisesti radiosoitossa oleva kappale Taiteilijaelämää sai muotonsa ja sen ensimmäisenä syntynyt lyriikka oli legendaarinen ”kolme grammaa hasista on päiväannoksein”.

Alanko tarkoitti kappaleen sanat lähinnä kriittiseksi sanomaksi, eikä kappaleen minähenkilö suinkaan ollut ihailtava taiteilijapersoona, vaan päinvastoin, kaikkien taiteilijoiden antisankari. Kappaleen henkilöhahmon elämä oli varsin boheemia taiteilijaelämää, jollaista ei Alanko ainakaan itse ole myöntänyt elävänsä. Alanko itse on kuitenkin kertonut, että kappaleelta löytyy todellisuuspohjaa, vaikka kyseessä onkin täysin fiktiivinen henkilö.

Taiteilijan elämä todellisuudessa

Taiteilijankin tulee kattaa elinkustannuksensa. Asuminen, kulkeminen ja eläminen on kallista, samoin taiteeseen tarvittavat materiaalit ja näyttelyistä aiheutuvat kustannukset. Taiteilijan tulot ovat usein säännöllisen epäsäännölliset ja monesti ne koostuvatkin teosten myynnin lisäksi pienistä palkka- tai yrittäjätuloista, kuten taideopetustyön tuloista sekä apurahoista.

Apurahoja taiteilija voi hakea useilta eri tahoilta ja niitä myöntävät niin julkiset tahot kuin yksityiset säätiöt. Apurahoja myönnetään eri tarpeisiin, kuten elinkustannusten kattamiseen, ulkomailla työskentelyyn ja opiskeluun. Jos taiteilija saa apurahaa, tulee sen myötä myös erinäisiä velvollisuuksia. Apurahan myötä taiteilijan tulee ottaa eläkevakuutus (MYEL) ja usein apuraha on myös veronalaista tuloa, riippuen kuitenkin apurahan myöntävästä tahosta. Jos taiteilija on elänyt työttömyyspäivärahalla, vaikuttaa apurahan saaminen myös myönnettäviin sosiaalietuuksiin.

Taiteellista työtä pidetään sivutoimisena työnä erityisesti silloin, kun taiteilija tekee samalla muuta työtä, josta hänelle tulee palkkatuloja. Esimerkiksi opetustyö tuo taiteilijoille usein kaivattuja lisäansioita. Ihanteellista tietysti olisi, että taiteilija voisi keskittyä taiteelliseen luomistyöhön kokoaikaisesti, mutta varsin usein myös säännöllisiä tuloja tarvitaan taiteilijaelämän ylläpitämiseen.